Voimaharjoittelu ja fyysinen aktiivisuus terveyden ja pitkäikäisyyden kulmakivinä

On laajasti tunnustettu, että liikunta ja lihasvoima vaikuttavat merkittävästi yksilön terveyteen. Liikuntasuositusten yleinen konsensus suosittelee vähintään 150 minuuttia kohtuullisen tai voimakkaan intensiteetin liikuntaa viikossa, tai vaihtoehtoisesti 75 minuuttia voimakkaan intensiteetin liikuntaa viikossa.

Vuonna 2016 Daren Warburton ja Shannon Bredin tekivät kattavan systemaattisen katsauksen, jossa analysoitiin yhteensä 1 294 tutkimusta, mukaan lukien systemaattiset katsaukset ja meta-analyysit, tutkiakseen liikunnan terveyshyötyjä. Heidän löydöksensä tarjoavat vahvaa näyttöä siitä, että säännöllinen liikunta on yhteydessä alhaisempaan kuolleisuuteen ja toimii tehokkaana ehkäisevänä strategiana 25 kroonista sairautta vastaan (Warburton & Bredin, 2016). Lisäksi useiden tutkimusten yhtenäinen johtopäätös osoittaa, että liikunnan ja terveyshyötyjen välillä on annos-vastemuoto, mikä viittaa siihen, että jopa kohtuulliset lisäykset liikunnan määrässä voivat johtaa parantuneisiin terveyshyötyihin (Warburton & Bredin, 2018; McKinney, 2016).

Lisäksi liikunnan säännöllisyys on osoittautunut vähentävän kuolleisuutta ja kroonisten sairauksien riskiä, kuten sydän- ja verisuonitaudit, syöpä ja tyypin 2 diabetes (Warburton & Bredin, 2018; McKinney, 2016).

Vuonna 2018 García-Hermoso ym. tekivät systemaattisen katsauksen ja meta-analyysin tutkiakseen lihasvoiman ja kaikkien syiden kuolleisuuden välistä yhteyttä yli 2 miljoonan henkilön aineistossa. Heidän analyysinsä sisälsi 38 tutkimusta, joissa tarkasteltiin erilaisia lihasvoiman mittareita, kuten käsivoimaa, polven ojennusvoimaa ja yhden toiston maksimia liikuntaliikkeissä, kuten penkkipunnerruksessa ja jalkaprässissä. Tekijät havaitsivat, että suurempi lihasvoima, kuten puristusvoima ja polven ojennusvoima, olivat yhteydessä kuolleisuuden riskin pienenemiseen 31 %:n ja 14 %:n kaikista kuolemantapauksista (García-Hermoso ym., 2018).

Erillisessä tutkimuksessa O’Bryan ym. (2022) tarkastelivat progressiivisen vastusharjoittelun vaikutuksia lihasvoimaan ja luun tiheyteen. Heidän johtopäätöksensä mukaan progressiivinen vastusharjoittelu ei ainoastaan paranna lihasvoimaa ja luuntiheyttä, vaan sillä on myös keskeinen rooli estettäessä lihas- ja luumassan menetystä ikääntymisen myötä. Lisäksi he suosittelivat kolmen harjoituskerran viikoittaista rytmiä, joka sisältäisi kehonpainolla tehtäviä ja iskutusta sisältäviä harjoituksia, kuten hyppyharjoituksia. Tämä harjoittelumalli osoittautui tehokkaaksi lihaksen ja luun vahvistamisessa, erityisesti reisiluun ja lonkkaluun tiheyden osalta (O’Bryan ym., 2022).

Lisäksi useat tutkimukset ovat tarkastelleet liikunnan ja lihasvoiman, sekä sydän- ja verisuoniriskitekijöiden, kuten ylipainon, kohonneen verenpaineen, dyslipidemian (poikkeavat lipiditasot) ja metabolisen oireyhtymän välistä yhteyttä. Arteron ym. (2013) kohorttitutkimuksessa, jossa seurattiin 3 258 miestä 8,3 vuoden ajan, havaittiin, että heikompi lihasvoima, joka mitattiin penkkipunnerruksen ja jalkaprässin yhden toiston maksimilla, oli yhteydessä suurempiin vatsarasva tasoihin. Toisaalta suurempi lihaskunto oli yhteydessä pienempään hypertension riskiin (Artero ym., 2013).

Lopuksi Kunnutsor ym. tutkivat puristusvoiman vaikutusta kognitiivisiin häiriöihin meta-analyysissaan vuonna 2022. Puristusvoima on vakiintunut vahvaksi merkiksi lihasvoimasta ja fyysisestä kunnosta, ja se on erinomainen työkalu riskitekijöiden tunnistamiseen terveysongelmille (Kunnutsor ym., 2022). He löysivät todisteita siitä, että korkea puristusvoiman oli yhteydessä matalampiin kognitiivisiin ongelmiin (Kunnutsor ym., 2022). Lisäksi he korostivat havaintoja, jotka viittasivat siihen, että lihasheikkous ja -menetys liittyvät D-vitamiinin puutteeseen, joka puolestaan lisää kroonisten sairauksien ja dementian riskiä (Kunnutsor ym., 2022).

Yhteenvetona voidaan todeta, että merkittävä määrä näyttöä korostaa lihasvoiman ja säännöllisen liikunnan merkitystä terveyden parantamisessa, mukaan lukien kuolleisuuden vähentäminen, kroonisten sairauksien ehkäisy ja sydän- ja verisuoniriskitekijöiden lievittäminen.

Kirjoittaja: Julien Bobet / Fysioterapeutti